Kirjat

Pönttö, Karisto 2017

Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.
Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.
Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.
Toiseksi eniten pelkään rakkautta.
Eniten, ylivoimaisesti eniten, pelkään aikuiseksi tulemista.

Pönttö on säeromaani nuoruudesta.

Kansi: Aino Ahtiainen

”Kuronen kuvaa nasevin pienin vedoin Lunan tuntoja sekä suhdetta läheisiin perheenjäseniin. Muistisairaan isoäidin kautta aikaperspektiivi kasvaa vielä entisestään. Kirsti Kuronen kirjoittaa kauniisti tyttöydestä, seksuaalisuudesta, oikeudesta määrätä itse omasta kehostaan. Hän ei sohaise kipupisteisiin, vaan luottaa, että lukija pystyy päättelemään asioita myös ihan itse. Rivien välistä löytää myös Lunan minäkuvan eheytymisen jälkeen feminististä uhoa, mutta sitäkään ei tarvitse huutaa.”

Lastenkirjahylly-blogi, Päivi Heikkilä-Halttunen

”Tarina on kirjoitettu runomaisesti, mutta siinä on samalla tavalla jatkuva juoni kuin missä tahansa romaanissa. (…) Tämä on ohut kirja, mutta sisältö on painavaa.”

Kirjahilla-blogi

”Kirsti Kurosen säeromaani Pönttö tuo esille konstailematta nuoren tytön pelkoja, toiveita ja intohimon kohteita. (…) Pönttö on ihanan rohkaiseva, riipaiseva ja toiveikas ote nuoren elämästä.”

Dysphoria-kirjablogi

”Vähillä sanoilla Kuronen kuvaa isoja tunnelmia ja kipeitä, universaalejakin ajatuksia ulkopuolisuudesta tai muottiin sopimattomuudesta. Tykkäsin.”

Kirjojen keskellä -blogi

”Luna on varsin sympaattinen päähenkilö. Hänessä on paljon tuttua, ja Kuronen on onnistunut piirtämään runoihinsa jotakin hyvin aitoa nuoruudesta. (…) Parhaita tyyppejä ovat ne, jotka haluavat aikuisinakin olla merenneitoja; ne, jotka seuraavat hellinä linnunpoikasten kasvua; ne, jotka uskaltavat kasvaa aikuisiksi niin, etteivät menetä sisäistä minuuttaan.”

Sivutiellä-blogi

”Helposti puhutteleva, arkea ja juhlaa läpikäyvä, kirjallisuuksien ja seksuaalisuuksien yhdistelemä tekstuaalisuus on yksinkertaisesti kaunista.”

Goodreads, Reetta Saine

”Tuntui melkein, että pääni sisälle olisi asennettu piilokamera.”

Lukijapalaute, tyttö 16 v

”Pikkuhiljaa Luna uskaltautuu palaamaan ympäröivään maailmaan ja käsittelemään vaikeita kokemuksiaan. Lopussa vallitsee toivo, joka on koottu vedestä, rakkaudesta ja oman polun kulkemisesta. (…) Romaani jättää tilaa lukijan omille muistoille, mutta rakentaa samaan aikaan eheän ja vivahteikkaan tarinan.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Ida Nieminen

”Kirja on kaunis ja runollinen kertomus, jossa vähillä sanoilla kerrotaan paljon.”

Virke, Emma Saure

*

*

Humina, Sanasato 2016

Pieni runollinen tarina, jossa pyöräillään, humistaan, puntaroidaan, suudellaan ja rksttn.

 

 

Kansi: Tiina Poutanen

”Jotain sellaista jonka kuvaileminen tuntuu lattealta ja väärältä. Tämä pitää itse elää kokea tuntea. Upea. Hengästyttää.”

Goodreads, Arja

”Kirsti Kuronen on kumisaappaisiin ja lempeään villapaitaan pukeutuva anarkisti. Kirjoittaessaan hän määrittää runouden ja sen käsitteet omilla ehdoillansa. Hän kirjoittaa juuri niin, kuten haluaakin kirjoittaa. Kuronen on tarpeeksi itsevarma näyttääkseen epävarmuutensa, tarpeeksi vahva ollakseen avoimesti heikko. (…) Humina on omintakeinen, alusta loppuun persoonallisen viisaaksi hiottu. (…)  Kurosen omintakeisuus piilee taitteessa, jossa lukija ymmärtää tarinan herättämien kysymyksien olevan lukijansa kuvajaisia.”

Balladi-verkkolehti, Linda Huhtinen

*

*

Paha puuska, Karisto 2015

IBBY Honour List 2016

Lauri-biisi

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto

In English

Hillan pikkuveli Lauri tekee itsemurhan menemällä junan alle. Hilla yrittää löytää teolle syyn. Hän istuu metsän kivellä ja käy armotonta keskustelua veljensä kanssa.

Rohkeasti säkeisiin jaettu muoto palvelee monentasoisia lukijoita ja jättää rivien väliin paljon löydettävää. Itsemurhaan liittyvät ahdistavat tunteet kohdataan pelottomasti silmästä silmään, mutta tarinan pohjavire on toiveikas ja lämmin.

Kansi: Tuija Kuusela

”Kuronen käsittelee teoksessaan Paha puuska rankkaa ja ahdistavaa aihetta taitavasti ja luo runonkaltaisessa muodossa kauniin ja ehjän tarinan.”

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto, palkitsemistoimikunnan perustelu

”En osannut kuvitellakaan, miten hyvin tarinan kertominen onnistuu runomuodossa. Nykyrunon menetelmiä hyödyntävä teksti iskee suoraan sieluun. Liikutuin, ja lopussa itkin. Kuronen todellakin osaa koskettaa lukijan sydäntä olematta tippaakaan sentimentaalinen tai makea. (…) Suosittelen Pahaa puuskaa paitsi nuorille myös aikuisille. Äidinkielen opettajat, tässä oivallinen lukuvinkki! Aihe on niin iso, että keskusteltavaa riittää varmasti paljon.”

Kirsin kirjanurkka -blogi, Kirsi Hietanen

Paha puuska kiteyttää tehokkaasti läheisten hämmennyksen ja epätoivon tunteet itsemurhan äärellä. (…) Lyhyt ja rytmikäs, latautunut ja impulsiivinen teksti myötäelää vaihtelevia tunnetiloja syyllisyydestä pettymykseen, alakulosta uhmaan ja veljen soimaamiseen. (…) Toivottavasti pieni tärkeä kirja huomioidaan myös lastensuojelussa sekä nostetaan kirjastossa ja kirjakaupassa esille ja löydettäväksi.”

Helsingin Sanomat, Päivi Heikkilä-Halttunen 

”Reading the book was like reading someone’s diary. It’s really realistically described and it’s incredible how Kuronen has gotten herself inside a teenager’s head so well.”

The wonderful world of Lilli -blogi

”Paha puuska osoittaa, miten nuorille voi kirjoittaa myös runon muodossa väkevästi, ja niin, että se iskee tajuntaan. Kirja on nopeasti luettava, ja Kuronen käsittelee nuoren itsemurhaa realistisesti eikä missään vaiheessa mässäile sillä. Kurosen kirja on surullinen ja voimakkaita tunteita herättävä. Samalla se kertoo, siitä miten herkkiä ja sulkeutuneita nuoret voivat olla. Heidän ajatuksiaan ja tekojaan ei voi ennalta aavistaa. Paha puuska on upea runoteos. Myös lukijoille, jotka eivät niinkään runoista välitä, Kurosen kirja tuo runon aivan erilaisena eteen, helposti avautuvana ja ymmärrettävänä. Kirja sopii aiheeltaan paitsi nuorten myös aikuisten luettavaksi – ja erityisesti aikuisten, sillä kirja puhuttelee vahvasti ja jättää mietittävää.”

Savon Sanomat, Marja Welin

”Kutsuin itse niitä kohtauksiksi, tässä kirjassa ne ovat pahoja puuskia. Pysäyttävä juuri tällaisena. Aina ei tarvitse avata koko tarinaa, pienet palaset kertovat paljon enemmän.”

Goodreads, Arja

”Ekan sivun eka rivi,/se missä puhutaan junankuljettajasta,/ ja silmistä, jotka tuijottavat suoraan kuolemaan.// Kyynelkanavieni mieletön synkkyys/ purkautuu kosteana vyörynä poskilleni.// Joko olen tullut liian herkäksi/ tai kirja on oikeasti yltiömäisen koskettava.”

Kirjoitan ja luen, siis olen -blogi

”Kirsti Kuronen kirjoittaa koskettavasti ja hellästi menettämisen ja luopumisen surusta. Hänellä on hieno kuvasto: jotkut runot ovat herkkiä akvarelleja, toiset mustan tussin kovia viiltoja.”

Marleemumman mutinoita kirjallisuudesta, ilmiöistä ja elämästä -blogi, Marja-Leena Mäkelä

”Kuronen on tehnyt oivan valinnan kirjoittaessaan kirjan runomuodossa ja käyttäessään kertojana Laurin kahdeksasluokkalaista siskoa Hillaa. Teksti soljuu kauniisti ja kuvaa hyvin Hillan ajatuksia, surua ja läheisten kaikennielevää kaipausta sekä niitä kysymyksiä, joita itsemurha aiheuttaa. (…) Kirjan tarina on surullinen, mutta siinä on myös toiveikas pohjavire. (…)  Paha puuska on myös mainio teos äidinkielen opetukseen. Sitä voi käyttää oivana esimerkkinä runomuotoon kirjoitetusta, mutta kuitenkin kertovasta tekstistä.”

Luetaanko tämä? -blogi

”Miten se Kuronen osaakin? Nuoren nahkoihin menemisen, moninaisten tunnemaailmoiden maalaamisen muutamin sanoin, jotka jysähtävät rintalastaan lyijypainoin. (…) Sivuilta henkii lämpö ja todentuntuisuus. Ei korulauseita, niitä ei kuolema kaipaa.”

Goodreads, J.S. Meresmaa

”Uskoin kirjan herättävän vahvoja tunteita, mutta en tiennyt varautua näin järisyttävään lukukokemukseen. (…) Tämän kirjan soisi tulevan luetuksi kouluissa, antaa sen herättää ajatuksia, keskustelua. Voi kunpa yksikin lopullinen paha puuska olisi vältettävissä. (…) Sanat eivät riitä kuvaamaan tämän kirjan herättämiä tuntemuksia. Lukekaa itse. Se vie vain hetken, mutta ajatusten kanssa saa takuulla painia pitkään.”

Villasukka kirjahyllyssä -blogi

”Vaikka osasin varautua, kirja pääsi silti iskemään ilmat pihalle. (…) Paha puuska menee väkisinkin ihon alle ja ravistelee sellaisella rajuudella, jota en osaa pukea sanoiksi.”

Kirjojen keskellä -blogi

”Lyhyisiin riveihin mahtuu valtavia määriä surua, kaipausta, syyllisyyttä ja paljon muuta. Suosittelen luettavaksi jossain, missä voi itkeä rauhassa.”

Satun luetut -blogi, Satu Ekoluoma

”Kirja koskettaa, liikuttaa ja jättää sanattomaksi.”

Aamulehti, Kirsikka Vaahtera

”Niukka ja huohottava tyyli sopii täydellisesti tarinan sisältöön ja tunnelmaan. (…) Mainiota on sekin, että tiivis ilmaisu, runokirjoista lainatut typografiset keinot ja lyhyt rivi madaltanevat nihkeästi lukevien nuorten kynnystä tarttua kirjaan. Paha puuska on loistava esimerkki siitä, miten monella tavalla teoksen muoto voi auttaa tarinaa lukijan luo.”

Kymen Sanomat, Marjo Jääskä

”Hieno yksityiskohta on Hillan bändin Laurille tekemä biisi, jonka voi kuunnella netissä kirjan linkin kautta.”

Suomen Kuvalehti, Elina Venesmäki

”Paha puuska puhuttelee kaikkia ikäryhmiä, niin kuin sen pitääkin. Juuri monitasoisuudessa lepää teoksen melankolinen lumo. Kurosella on taiturimainen kyky lähestyä vaikeaa aihetta helppotajuisesti, riisutusti. Teoksen pohjavire on kuitenkin toiveikas.”

Nuorisotutkimuksen verkkokanava Kommentti, Jarkko Volanen

Paha puuska oli vaikuttava runo- ja tarinaelämys. Runoutta ja taidetta parhaimmillaan, ja olen ottanut tämän mukaan oppitunneillenikin. (…) Ei voi kuin ihmetellä ja olla sanaton. Lukekaa ja pohtikaa tätä, koska Kuronen kirjoittaa todellisista asioista. Miksi 13-vuotias voi upota pahaan puuskaan?”

Sivutiellä-blogi

*

*

suksinSuksin, Sanasato 2014

kiri-kiri tulevia talvia/ kiri-kiri luistavia lumia/ kiri-kiri kimpaleita

Suksin-kokoelman raapalerunoissa hiihdetään metsissä ja järven jäällä, ladulla ja umpilumessa, mielessä ja maisemassa. Tänään kuutamossa, huomenna auringossa.

Kansi: Antti Kukkonen

Suksin on urheilukirjallisuutemme harvinaisuus. (…) Kaiken kaikkiaan urheilurunoutta on julkaistu vähän kilpaurheilun hyvän kertomuksen murruttua, mutta Kuronen palauttaa uskoa urheilun parempaan puoleen. Kuronen avaa latua umpihankeen silläkin, että hiihtorunoja eivät ole julkaisseet uroot eivätkä tyttäret 1950-luvun jälkeen. (…) Kurosen kolmannessa kokoelmassa sanat ovat savea, josta hän muotoilee mieleisiään latuja ja lastuja. Samantyylisesti sanalla leikkiviä nykyrunoilijoita ovat Anja Erämaja ja Heli Laaksonen. Lapsellistakaan lorua ei kielletä, mutta riimittelyn raamiin ei jumahdeta kuin paakuksi suksen pohjaan. Kirsti Kuronen on synnyttänyt sekä luistavaa että pitävää kirjoitusta, jossa mutkan takana odottaa yllätys.”

Keskisuomalainen, Jouni Tossavainen

”Paljon nähneet ja hieman lipsuneet mutta aina sanansa pitäneet sukset ovat tehneet kirjallisuuden historiaa – ne innoittivat omistajansa kirjoittamaan maailman ensimmäisen ja ainoan hiihtämiseen keskittyvän runokokoelman.” ”Täysosumat syntyvät usein melkein salaa, sattumalta, turhan suuria yrittämättä, siis luontevasti. Näin on aivan selvästi käynyt Kirsti Kuroselle. (…) Rytmi on sujahtanut sisään hänen vasemmasta korvastaan ja tehnyt sinne ladun. Ja leikin. (…) Välillä tyyli on perinteistä, välillä vapaata, koko ajan edetään kuitenkin luistavasti. Syvyyttä säkeisiin tuo isän läsnäolo – onhan kokoelma omistettukin isälle.”

Aamulehti, Matti Kuusela

”Ehdin lukea vasta muutaman runon Kirsti Kurosen kokoelmasta Suksin, kun mieleeni tulvahti valtaisia määrä unohtuneita kokemuksia hiihtämisestä luonnon keskellä. (…) Luonnossa hiihtäessään ympäristö ja sisäinen maailma heräävät eloon. Kirsti Kuronen kuvaa riemukkaasti hiihtämisen kokemusta ja mielenmaisemaa. (…) Runokokoelmaa voi lukea monella tavalla, sillä Suksin kertoo elämästä.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Kari Pusa

”Ihastuttava runokirja. Näistä välittyi kaikki se tunne, mitä runoilija on kirjoihin halunnut. Näin ainakin lukijana voin kuvitella. Enkä minä edes hiihdä!”

Goodreads, Arja

”Kirja on pieni aarre jokaiselle, joka on joskus hiihtänyt tai joka hiihtää mielellään, joka on joskus eksynyt suksilla sumuun tai kaatunut tiukassa mutkassa metsikköön. (…)  Runot ovat lämpimiä ja mukavia, jotenkin kotoisia. Hiihtäminen voi olla myös sielunhoitoa. Luulenpa, että aika moni suomalainen on työntänyt surujaan hankeen ja maisemaan hiihtäessään.”

Luettua elämää -blogi, Elina Mäntylammi

”Suomessa ei liene aiemmin kirjoitettu runokokoelmaa, jonka kokoavaksi aiheeksi olisi valittu hiihtäminen. (…) Kun Kurosen runojen hiihtäjä lähtee ladulle, talouspuhe ja kilpailumentaliteetti jäävät muualle. Samalla avautuu mahdollisuus kokea luonto ja ympäristö tavalla, joka ei muuten arjessa olisi mahdollinen. (…) Kuronen uskaltaa luottaa mielikuvituksen voimaan. Fantastisten ja satumaisten elementtien käyttö ilahdutti, sillä niitä ei tule turhan usein vastaan suomenkielisessä runoudessa.”

Kiiltomato, Juhana Henrikki Harju

*

*

Väärää verta, Myllylahti 2014

Kuuntele haastattelu!

Jos kuolen
en tiedä löydätkö kumppanin
tuleeko sinusta isä
leikitkö legoilla taas

 

On jäljellä vain tämä paikka, johon kietoutuu eilinen ja tuleva. Kaikki aika solmiutuu yhteen kimppuun, halausetäisyydelle.

Väärää verta -runokokoelman tekijänpalkkiot menevät Suomen Syöpäyhdistyksen toimintaan.

Kansi: Reija Kaskiaho

“Runoissa elävät rinnan itku ja nauru, pelko ja rohkeus. Yhtenä kirjan tavoitteista voi pitää myös syöpään liitettyjen ennakkoluulojen purkamista.”

Aamulehti, Nina Lehtinen

”Tekstin tehokkuus perustuu kirjoittajan tyylitajuun. Kurosen runot puhuvat kuoleman läheisyydestä poikkeuksellisen avoimesti. (…) Kurosen uutukainen aiheuttaa väristyksiä, jos on joskus valvonut kuolemansairaan vierellä, sairastanut itse vakavasti tai pelännyt läheisensä puolesta.”

Turun Sanomat, Jaakko Mikkola

”Hyvä kumppani , sillä näissä runoissa sairauden rinnalla kulkee koko ajan pärjääminen.”

Leena Lumi -blogi

Väärää verta on varmuudella yksi parhaista teoksista, mitä Suomessa sairastumisen kokemuksista on kirjoitettu. Kuronen ei kauhistele, ei kaunistele, ei hae myötätuntoa, vaan kertoo, miltä sairaasta ihmisestä tuntuu. (…) Väärää verta on aitoudessaan ja ilmaisussaan ainutlaatuinen teos.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Kari Pusa

*

*

Vili Voipio kyhää ja kynäilee, Karisto 2014

Kymmenvuotisjuhlansa kunniaksi Vili Voipio on laatinut nuorille suunnatun ns. kirjoitusoppaan, jossa valottaa hassunkuristen tehtävien, tietovisojen ja vinkkijuttujen avulla kirjoittamisen ja vähän muunkin saloja.

Ekstra-Vili sisältää vilimäisiä ja rentoja pikku projekteja, joita voi tehdä porukallakin. Tarkastelun kohteena on runoa ja proosaa, larppaustekstejä ja kuvallista ilmaisua sekä Nolo moka -kirjoituskisan tuloksia. Mukana touhuavat Vilin vanhat kaverit Arttu ja kumppanit. Joukon jatkona säheltää tietysti myös Artun hupaisasti puhuva pikkusisko Nippeli.

Vili Voipio kyhää ja kynäilee on sarjan seitsemäs ja varmuudella viimeinen osa.

Kirjan on kuvittanut Jari Paananen.

”Sanataidetta, tehtäviä ja ideointia. Ja taattua Vili Voipio -huumoria. (…) Tuli oikein ikävä Vilin tyyliä.”

Goodreads, Arja

”Kirjassa on hauskasti viriteltyjä kirjoitustehtäviä, kirjavisoja ja lukijoiden kysymyksiä. Vilin mielestä suomen kieli on ”himohienoa” ja niinpä kirjassa suhtaudutaan lukemiseen ja kirjoittamiseen huumorin sävyttämällä hellyydellä.”

Lapsen maailma, Ismo Loivamaa

”Mahtavaa Kyhää ja kynäilee -kirjassa on se, että se houkuttelee varhaisnuoria (joiden ajasta kilpailee niin moni muukin viihdyke ja harrastus tietokonepeleistä jalkapallotreeneihin) kuin vaivihkaa lukemisen ja kirjoittamisen pariin. Nuo hiljaiset ja keskittymistä vaativat harrastukset saattavat olla monen nuoren mielestä vähän nörttiä touhua, mutta Vilin huumori saa ne tuntumaan suorastaan katu-uskottavilta. Tarinankehittelytaidot kasvavat huomaamatta hauskan yhteisleikin varjolla, ja runosuoni saa uutta virtaa muistutuksesta, että biisien sanatkin ovat runoutta.”

Sinisen linnan kirjasto -blogi

*

*

Ammeiden aika, Robustos 2013

Katso traileri!

Täytän neljäkymmentäseitsemän ja tunnen itseni nuoremmaksi kuin viime viikolla. Tai kaksi vuotta sitten. Kun sain tietää.

Ammeiden aika on kaihonaivistinen melodraama Iiris Klingstenistä, jonka elämän täyttää Ammela, persoonallinen kylpylä keskellä kaupunkia, ja kourallinen pieniä suuria hetkiä – ja yllätyksiä.

Kansi: Johanna Lumme

”Kuronen on onnistunut välittämään Iiriksen ajatusmaailman ja logiikan täydellisesti.”

Kiiltomato, Siina Sorvali

”Vahvasti visuaalinen romaani väistää kaikkia luokitteluja. (…) Parasta Ammeiden ajassa on Kurosen hioma lyyrinen kieli, joka ottaa aika ajoin itseironisen kaikkitietävän loikan tulkiten myös lukijan reaktioita. Huumorilla kuolemaantuomittu Iiriskin pysyy pinnalla ja elämässä kiinni.”

Aamulehti, Nina Lehtinen

Ammeiden aika on yksi vuoden mieleenpainuvimmista lukukokemuksista.”

Iisalmen kaupunginkirjaston vinkkausblogi, Tuomo Lindfors

”Kurosella on taito saada henki yksittäisiinkin, alle puolen sivun tuttavuuksiin. Ja kahden rivin mittaisiin hetkiin tai oivalluksiin.”

Tytti Karangan blogi

”Kirja kantaa elämänhalua ja haaveita, tuoksuu lumelta ja toivolta.”

Leena Lumi -blogi

”Kurosen kirjoitustyyli on mukavan omaperäistä. (…) Vaikka Iiris on vakavasti ja todennäköisesti parantumattomasti sairas, lähellä kuolemaa, kirja ei ole sairaskertomus tai nyyhkytarina. Oikeastaan siitä jäi hyvin valoisa kokonaiskuva.”

Kirsin kirjanurkka -blogi

”Saisiko tämän ostoon Kelan tukea?”

Goodreads, Arja

*

*

4 x 100, Karisto 2013

Isla, Seela, Hertta ja Jemina juoksevat 15-vuotiaiden tytöjen 4×100 metrin viestijoukkueessa. Nyt Jemina on muuttamassa paikkakunnalta ja erosurun lisäksi tytöt joutuvat murehtimaan sitä, että joukkue jää vaille tärkeää juoksijaa juuri ennen kesän isoja kisoja. Oloa ei yhtään helpota, että valmentaja ehdottaa tilalle seiskaluokkalaista Siriä, omituista menninkäistä, joka ei omista edes kunnon urheiluvaatteita. Mutta nopea hän kieltämättä on.

4 x 100 kuvaa tyttöporukan urheilun siivittämään ystävyyttä, jota erikoinen Siri perin pohjin hämmentää.

Kansi: Tuija Kuusela

”Kurosen lauseet ovat höyhenenkeveitä, mutta pinnan alta painavia. Luvut ovat lyhyitä, ja kaikissa tapahtuu jotain olennaista, sitä alleviivaamatta. Teksti liitää kuin tyttöjen askel.”

Hämeen Sanomat, Marika Riikonen

”Teemoiksi nousevat ystävyys ja erilaisuuden hyväksyminen, niin itsessä kuin toisissakin.”

Sinisen linnan kirjasto -blogi

”Tarina pitää otteessaan loppuun saakka: juuri kun luulee tietävänsä tarinan päätöksen, juoni kääntääkin suuntaa.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Anu Kuusisto

4×100 on hyvin fyysinen urheiluromaani: se ei kerro pelkästään juoksijatyttöjen viestijoukkueesta, vaan yhtä vahvasti myös 15-vuotiaiden seksuaalisuudesta. (…) Kuronen käsittelee teemoja niin luontevasti ja pakottomasti, että kirja ei tunnu sen enempää täyteen tungetulta kuin tukkoiselta ongelmarealismiltakaan.”

Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa

”In 4 x 100 Kuronen addresses the themes of friendship between girls who do sport, enthusiasm for running, having crushes and showing tolerance. She has an excellent feel for girls’ emotions, and her portrayal of a friendship that changes into infatuation is treated particularly sensitively. The issue of tolerance is handled in a natural way, emphasising emotions connected to crushes and love.”

Virikkeitä, Myry Voipio

”Kirjassa käsitellään tyttöjen välisen ystävyyden ja urheiluharrastuksen lisäksi myös monia muita tärkeitä aiheita, kuten mm. riparia, uskoa, unelmia ja niiden toteuttamista, ihmissuhteita, seksuaalisuutta, anteeksiantoa sekä luottamusta ja sen menettämistä.”

Lukufiilis, Lotta Mikkola

*

*

Kuituset ja äidin kirje, Karisto 2013

Kaksospojat Nuutti ja Niilo Kuitunen kyläilevät tätilässä muutaman päivän ajan, kun mummu ja pappa ovat kylpylässä kuntoutuksessa. Täti kertoo poikien auto-onnettomuudessa kuolleen äidin kirjoittaneen 16-vuotiaana kirjeen 40-vuotiaalle itselleen, ja kirje löytyykin myöhemmin mummulan ullakolta. Sen salaisuus päätetään kuitenkin paljastaa vasta äidin syntymäpäivänä, mutta sitä ennen Nuutti pääsee esiintymään kevätjuhlanäytelmässä ja tekee toisenkin järisyttävän löydön.

Sympaattisen lastenkirjasarjan viimeinen, koskettava osa päättää reippaiden kaksospoikien tutunoloisesta arjesta kertovan tarinan.

Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.

”Kuronen kuvaa luontevasti poikien arkisia sattumuksia. Kiireetön yhdessäolo ja toinen toisensa arvostaminen ovat sarjan tukipilareita.”

Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen

”Kuronen tasapainoilee mukavasti hilpeiden ja haikeiden asioiden välillä.”

Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa

”Kuituset ja äidin kirje sopii vanhemman kanssa yhdessä luettavaksi tai yhdeksi pienen alaluokkalaisen ensimmäisistä lukukokemuksista.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Katariina Onnela

*

*

Omenapuu laulaa, Karisto 2012

Tarina haaveista ja heittäytymisestä.

Mikään ei saa estää 18-vuotiaan Katrin kesäunelmaa: parhaan ystävän Riikan kanssa liftillä Provinssirockiin! Festareiden sijaan tie vie tytöt iloisen poikakaksikon kyytiin. Elias on runopoika, jonka unelma on liian suuri ääneen sanottavaksi.
”En osaa keskittyä. Koko ajan on niin paljon muka tärkeämpää. On kavereita, on mökkireissuja, on töiden hakemista, on juovuttavia aamuöitä ja liian sinisiä taivaita, silmistä puhumattakaan.”

Kansi: Laura Valojärvi

”Lukiessa oli fiilis, että mikä tahansa on mahdollista.”

Lukufiilis, Aino Vuorinen

”Henkilöhahmot ovat hyvin aitoja ja samaistuttavia. Kirjan kuvaus lämpimistä kesäöistä on niin tarkkaa, että kirjaa lukiessa tunsi itsekin elävänsä kesää uudestaan.”

Hämeen Sanomat, Ella Holttinen

”Kiehtova teos nuoruuden epätoivosta, intohimoista ja eksyksissä olosta.”

Aamulehti, Marjaana Roponen

”Tunnelmat, tuoksut ja ihmisten pienet eleet ovat aitoja ja todellisen oloisia. Kerronta on kiireetöntä, mutta ei pysähtynyttä. Kuronen osaa myös sukeltaa tyttöjen ajatusmaailmaan paljon syvemmin kuin pintahipaisuna.”

Savon Sanomat, Marja Welin

”Kuronen kuvaa hahmojaan lämpimästi, hän pääsee syvälle erityisesti runopoika Eliaksen sieluun.”

Keskipohjanmaa, Heikki Niska

”Teos on nopealukuinen ja sujuvasti etenevä. Näkökulmakerronta mahdollistaa lukijan tutustumisen eri hahmoihin. Jokaisella kertojalla on oma tyylinsä puhua.  Rakenteellisesti kerrontaratkaisu on toimiva ja tuo mieleen Merja Otavan nuortenromaanien näkökulma- ja kerrontatekniikan. (…) Tapahtumien kerronnan osittainen päällekkäisyys tuo paikoin hyvin esiin ihmisten erilaiset kokemukset samasta tilanteesta. (…) Teos sivuaa myös sitä, mihin taiteilijalla on oikeus työnsä vuoksi, läheistensä kustannuksella.”

Virikkeitä, Myry Voipio

”.. koukuttava kertomus, joka käsittelee antoisimmin intohimon ja tekemisen palon voimallisuutta.”

Pohjalainen, Maaria Rousu

*

*

 

Kuituset ja unisieppari, Karisto 2012

Ekaluokkalaiset kaksospojat Nuutti ja Niilo Kuitunen asuvat mummun ja papan luona. Koulunkäynti pikkukoulussa on leppoisaa, Neropattien kerho antaa mukavaa ajankulua iltapäiviksi ja lähimetsään tehdään reippaita retkiä. Siitä huolimatta Nuutti alkaa nähdä painajaisia, joihin Niilokin harmikseen herää. Mutta Eevalla taitaa olla ratkaisu uniongelmaan…

Kuituset ja unisieppari on sarja kolmas osa. Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.

”Kirsti Kurosen sympaattisista orvoista kaksospojista kertovassa Kuituset-sarjassa työstetään isojakin ongelmia leppoisasti ja turhia hötkyilemättä.”

Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen

Kuituset ja unisieppari on kunnianosoitus leikille, liikunnalle ja kotimaiselle luonnolle.”

Virikkeitä, Reetta Saine

”Lämminsävyinen, kotoisa ja helppolukuinen kirja, joka rohkaisee ja hauskuuttaa.”

Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa

*

*

Likkojen lipas, Karisto 2011

Likkojen lipas on runokirja Taikan ja Aamun ystävyydestä. Taika on runotyttömäinen luontomystikko, Aamu suoraviivaisempi juoksijatyttö sydänsuruineen. Likkojen lipas antaa puheenvuoron molemmille yhdessä ja erikseen. Tytöt kulkevat lapsuusmuistojen, ihastumisten, vihastumisten ja pelkojen kanssa kohti oivalluksia. Nuoruuden kesinä on kaikki aika opetella ahvenen kieli ja nukkua naavaa poskella. Kylpeä nahka kurttuun.

Kansi: Antje Sariola

”Kuronen kuvaa nuoria naishahmojaan pintaa syvemmältä ja ilman aikuisen holhoavaa katsetta.”

Pohjalainen, Maaria Rousu

”Runot ovat niin kuin sitä alitajuntaa tai ns. sisäistä puhetta, joka pyörii päässämme ja tulee toisinaan sanotuksi ääneen, kun kieli lipsahtaa tai uniaan muistaa.”

Kirjasampo, Sini Kiuas

”Kirsti Kurosen Likkojen lipas on yksi runovuoden 2011 valopilkuista. Runoja nuorille ei julkaista juuri lainkaan, joten tällaiset kokoelmat ilahduttavat jo siitäkin syystä. Mutta muustakin syystä saa ilahtua. (…) Likkojen lippaassa nuoruus on tulvillaan elämännälkää, lapsuuden läheisyyttä, epävarmuutta, erilaisuuden ja erillisyyden tuntoja, mutta myös kauneutta ja kokemisen riemua. Jos tätä lipasta pitäisi kuvata yhdellä sanalla, sana olisi voikukka.”

Onnimanni, Mervi Heikkilä

”Sata sivua naiseksi kasvamisesta sopisi vaikka yläasteen opetussuunnitelmaan ja jokaisen ihmisenalkua kasvattavan vanhemman käsiin.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Ville Hämäläinen

”Kirsti Kuronen osaa kirjoittaa. (…) Kurosen runokokoelma on hyvin lohdullinen, tyttöjä tukeva empaattinen teos. Se on helposti lähestyttävä mutta kuitenkin ovela: se sisältää paljon intertekstuaalisia viittauksia muun muassa ihmisiin ja sanontoihin. (…) Taikan ja Aamun ystävyys on kokoelmassa jatkuvasti läsnä.”

Sivutiellä-blogi

*

*

Kuituset ja isän koodi, Karisto 2011

Mummun ja papan luona asuvat ekaluokkalaiset kaksospojat Nuutti ja Niilo perustavat koulukaveriensa Annin ja Eevan kanssa Neropattien kerhon. Kerho löytää ensi töikseen mummulan vintiltä lippaan ja lippaasta koodatun kirjeen.

Kuituset ja isän koodi on Kuituset-sarjan toinen osa.

Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.

”Välillä tuntuu hyvältä lukea lastenkirjoja, joissa arkiset ongelmat ovat lapsen kokoisia ja elämänmakuisia, ilman tehostettua dramatiikkaa.”

Lastenkirjahylly, Päivi Heikkilä-Halttunen

”Kurosen lastenromaani on valloittava kertomus 7-vuotiaiden ystävyydestä, lapsuuden salaisuuksista ja seikkailunhalusta.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Sonja Korpela

*

*

 

Piruettiystävyys, Karisto 2010

Topelius-palkinto 2011

In English

Herkkävaistoinen nuortenkirja täydellisyyden tavoittelusta, yksinäisyydestä ja epävarmuudesta.

14-vuotias Elli on balettia harrastava perfektionisti, jonka paras kaveri Doris on kaikkea, mitä Elli haluaisi olla: iloinen, itsevarma, lahjakas, laiha ja kaunis. Elli saa roolin balettikoulun Pähkinänsärkijästä ja aloittaa armottoman treenauksen rooliaan varten. Samaan aikaan hän tutustuu Tuukkaan, joka tuntuu olevan kiinnostunut Ellistä juuri sellaisena kuin hän on. Epävarma Elli ei kiintymykseen usko vaan jatkaa treeniään – kunnes on pakko lopettaa.

Piruettiystävyys on tunteikas kuvaus nuoren tytön suorituspaineista baletissa, koulussa, kaveripiirissä ja kotona.

Piruettiystävyys on naamioitunut, pieni helmi.”

Pohjalainen, Maaria Rousu

”Baletti- ja ilmaisutaidontuntien kuvaukset ovat lennokkaita ja innostavia, ja ystävyyden pohdinta vie melkein jalat alta.”

Hämeen Sanomat, Marika Riikonen

”Kuronen jättää lukijan päätettäväksi, onko kyse oikeasta ystävästä vai haavekuvasta.”

Helsingin Sanomat, Päivi Heikkilä-Halttunen

”Kuronen writes catchy dialogue. Her language is rich in nuances, her metaphors natural and based on young people’s experiences. (…) Kuronen has written a gripping book for girls, which also vigorously speaks for the importance of art in the growth of young people.”

Virikkeitä, Sirkka-Liisa Heinonen

”Mutkatonta ja luontevaa nuorisokuvausta.”

Ote Topelius-palkintoraadin perusteluista

*

*

Kuituset ja kummitus , Karisto 2010

Nuutti ja Niilo Kuitunen ovat 7-vuotiaat kaksospojat, jotka asuvat mummun ja papan luona, koska heidän vanhempansa ovat kuolleet auto-onnettomuudessa poikien ollessa 2-vuotiaita. Pojat ovat aloittaneet syksyllä koulunkäynnin, ja lukuvuoden kohokohdaksi muodostuu yökoulu.

Uuden sarjan aloittava lastenromaani on valoisa kuvaus pienten poikien turvallisesta arjesta isovanhempien luona.

Hauskoja sattumuksia, kaveripiirin kommelluksia ja sopivasti jännitystä!

Kirjan on kuvittanut Jaakko Katajamäki.

Vili Voipio -kirjoistaan tutun Kirsti Kurosen uuden lastensarjan avaus on positiivinen ja elämänläheinen teos.”

Suomen Kuvalehti, Karo Hämäläinen

”Vaikka kuolema ja pelko ovat tarinassa tärkeät ainesosat, niitä käsitellään toiveikkaasti, valoisasti ja hymysuin.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Silja Kiehelä

Kuituset ja kummitus on helppolukuinen, sympaattinen ja turvallista jännitystä tarjoava lastenromaani.”

Helsingin Sanomat, Salla Simukka

”Kurosen kerronta on humoristista, luontevaa ja lämmintä.”

Hämeen Sanomat, Marika Riikonen

*

*

Vili Voipio ulvoo ja unelmoi , Karisto 2009

Vili Voipio on tulossa kunnioitettavaan 15 vuoden ikään ja aikoo lopettaa elämäkertansa kirjoittamisen. Mutta vielä sattuu ja tapahtuu: Vili tuskastuu erääseen tyttöpuoliseen breikkioppilaaseen ja nuorin Norrinen, Veikka-vaavi, tutustuttaa Vilin röyhtäilyn alkeisiin. Pupu kutsuu koko konkkaronkan saareen viettämään Vilin synttäreitä, ja siinä hötäkässä Vili löytää sisäisen ihmissutensa. Mutta parasta on kuitenkin, kun Aada ottaa Viliä kädestä ja sanoo…niin, mitä Aada oikein sanoo?

Vilin paras kaveri Arttu tarjoutuu kirjoittamaan jatkoa Vili-jutuille. No, ehkä Artussa ei ole samassa määrin kirjailijan vikaa… Joka tapauksessa lukija saa tietää mielenkiintoisia asioita, joita Vili ei vielä tiedä, ja jää haikailemaan josko sittenkin saisi vielä lukea kumppanuksista Siisjärven Senioreiden linturetkellä.

Kuvittaja: Jari Paananen

”Kun kirjan kakkahuumorin hyväntahtoisesti unohtaa, kerronnasta kuoriutuu herkkyyttä ja tunteellisuutta.”

Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa

”Kirsti Kuronen onnistuu herättämään aikuisenkin lukijan mielenkiinnon kerronnan metafiktiivisellä eli itseensä viittaavalla tasolla.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Silja Kiehelä

*

*

Vili Voipio konnan nahoissa , Karisto 2008

Vili on aina Vili vaikka kurnuttaisi!

Vili Voipio on monitaitoinen heppu: tuskin on Rakastuin mä naapuriin -telkkarisarja saatu purkkiin, kun koulun ilmaisutaidon tunnilla jo aletaan valmistella joulujuhlanäytelmää. Onkohan satunäytelmä kasiluokkalaisille liian lälly, kun roolituskaan ei osu aivan nappiin – ainakaan Vilin mielestä.

Vili Voipio on viidennessä Vili-kirjassa entisensä eli kirjaileva ja lintuja tiiraileva breikkivelho, joka on alati yhtä heikkona A:lla alkaviin tyttöihin. Sitä paitsi Viliä fanittavat harmaahapsiset mummotkin!

Kuvittaja: Jari Paananen

”Oikein kunnon rakkaus- ja huumoripakkaus.”

Aamulehti, Iida Aaltio

”Kurosen kyky eläytyä samaan aikaan kahden niinkin erilaisen ihmisen kuin keski-ikäisen naisen ja kasiluokkalaisen pojan ajatusmaailmaan hämmästyttää ja ihastuttaa.”

Lempäälän-Vesilahden Sanomat, Annika Eronen

*

*

Vili Voipio zoomaa tähtiin , Karisto 2007

Vilistäkö superjulkkis?

Vilin luokkakavereilla on huimia kesälomasuunnitelmia, mutta Vili pistää paremmaksi: Artun tv-kuvaaja-isä on pyytänyt Viliä avustajaksi Rakastuin mä naapuriin -nimiseen tv-sarjaan. Vili uskoo olevansa syksyllä suuri stara, mutta työmaa ei ihan vastaa odotuksia… Tv-porukka on kuitenkin rentoa sakkia, ja sarjan pääosaa esittää muuan säkenöivä Aamu, niin että Aadan pyykissä on taas runsaasti mustia sukkia. Loppukesästä Vili saa kuitenkin mojovan tilaisuuden vetää pisteet kotiin vastaopittujen pussaustaitojensa avulla!

Kuvittaja: Jari Paananen

”Kuronen kirjoittaa tv-työstä asiantuntevasti ja romanttisia julkkishaaveita riisuvasti. Hän korostaa vaivihkaa myös tv-väen kollegiaalisuuden merkitystä. Vili Voipion muistiinpanoissa on rempseyttä ja realismia.”

Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa

”Erityiskiitos Vili Voipioille pussausjutuista, jotka on kirjoitettu kauniisti ja ilman kitsiä.”

Keskisuomalainen, Marika Uskali

*

*

Vili Voipio puhuu ja pussaa , Karisto 2006

Kun kevätlukukausi alkaa, Vili pelkää joutuneensa kahden likan loukkuun: saaristolomalla bongattu Pupu ilmoittaa tulevansa hiihtolomalla Vilin luo eikä Aada tunnu lämpiävän Vilin lähettämille tekstareille. Mutta onneksi koko remmi – Arttu, Veera, Kiiskinen, Ronja, Timpa ja jopa tähtitieteestä innostunut Pirkka – alkavat puuhata luokkabileitä. Niissä Vili toivoo asioiden loksahtavan turvallisiin uomiin, mutta saakin huomata singahtaneensa aivan uusiin sfääreihin!

Pussaamisen filosofia askarruttaa sekä Viliä että hänen parasta kaveriaan Arttua, mutta kirjailija Voipio paljastaa uudessa teoksessaan, että tositoimiin ryhtyminen onkin kohtalaisen kova juttu.

Kuvittaja: Jari Paananen

”Helppo uskoa, että Vili-kirjoissa päästään lähelle 13-vuotiaan pojan ajattelutapaa ja herkeämätöntä lystinpitoa. Luontevasti pojan perinnäistä rooliakin lavennetaan kirjassa niin, että puhuminen ja pussaaminenkin onnistuvat.”

Lapsen Maailma, Ismo Loivamaa

*

*

Vili Voipio bongaa Pupun , Karisto 2005

(tarvepainatus Karisto 2013)

Että Viliä nyppii: hän joutuu loppukesästä kalkkisten kanssa saaristolomalle ja syksymmällä kaiken huipuksi vielä uuteen kouluun eri luokalle kuin Aada ja Arttu! Vaikka Vili yrittää ylläpitää suhteita Aadaan, tämä alkaa niuhottaa jostakin Aurora Strömbergistä (siis kenestä?) ja pitää kaksi viikkoa mykkäkoulua. Jouluun mennessä Aada on sentään leppynyt ja Vili siirtyy kertaheitolla kivikaudesta nykyaikaan, kiitos valveutuneen mummun!

Vili on nyt 13-vuotias yläastelainen, jonka elämä on tasan tarkkaan yhtä yllätyksellistä koulunkäyntiä, salavihkaista tyttöjen tiirailua ja epätoivoista runoilija-äidin kanssa tasapainoilemista kuin ala-aste-Vilinkin. Ja taatusti myös hervottoman, räävittömän hauskaa!

Kuvittaja: Jari Paananen

”Onneksi meillä on sentään Kirsti Kurosen luoma Vili Voipio, ilahduttavan rento tyyppi ja luokan paras breikkaaja.”

Aamulehti, Matti Kuusela

*

*

Vili Voipio , Karisto 2004

(tarvepainatus Karisto 2013)

Uusi, pitelemätön nuortenkirjasankari iskee nauruhermoon!

Miksi Vili Voipio ei päässyt likkojen Top 5 -listalle, vaikka on rento tyyppi, luokan paras breikkaaja ja tuleva kirjailija? Vili on millihivenen kitkerä, sillä hänen paras kaverinsa Arttu nousi kirkkaasti kärkeen. Arttu sai plussia Nippeli-siskostaankin, joka on aivan järkky pakkaus ja häpäissyt Artun ja Vilin monet kerrat. Vilin elämässä riittää haasteita, kun Aada antaa pisteet toisille pojille ja äiti imee vaikutteita kasvatusoppaista ja kirjoittaa sieluntuskarunoutta.

Murrosiän kynnyksellä olevan koulupojan elämässä huumori ryöstäytyy välillä melkein överiksi. Kirsti Kurosen esikoisteos on railakasta ahmittavaa ikäluokalle, joka on siirtymässä lastenkirjoista huimempien seikkailujen pariin.

Kuvittaja: Jari Paananen

”Kirsti Kuronen onnistuu vähässä tilassa karakterisoimaan keskushenkilönsä. Itsetarkoituksellisen hekotuksen rinnalla kuvataan myös elämän tummempia juonteita ja pohditaan kauniisti kaveruuden merkitystä.”

Keskisuomalainen, Päivi Heikkilä-Halttunen

Mainokset