Uutta!

 

PÖNTTÖ, Karisto 2017                                  

Viidenneksi eniten pelkään iilimatoja.             

Neljänneksi eniten pelkään täytekakkuja.

Kolmanneksi eniten pelkään sotaa.

Toiseksi eniten pelkään rakkautta.

Eniten, ylivoimaisesti eniten,

pelkään aikuiseksi tulemista.

 

Pönttö on tarina nuoruudesta ja aikuistumisen pelosta.

Kansi: Aino Ahtiainen

 

”Tämä on ohut kirja, mutta sisältö on painavaa.”

Kirjahilla-blogi 30.3.2017

”Vähillä sanoilla Kuronen kuvaa isoja tunnelmia ja kipeitä, universaalejakin ajatuksia ulkopuolisuudesta tai muottiin sopimattomuudesta.”

Kirjojen keskellä -blogi 1.4.2017

”Pönttö tuo esille konstailematta nuoren tytön pelkoja, toiveita ja intohimon kohteita.”

Dysphoria-kirjablogi 2.4.2017

”Ajattelin tästä teoksesta näin: minustakin tuntui nuorena samalta.”

Sivutiellä-blogi 11.4.2107

”Helposti puhutteleva, arkea ja juhlaa läpikäyvä, kirjallisuuksien ja seksuaalisuuksien yhdistelemä tekstuaalisuus on yksinkertaisesti kaunista.”

Goodreads, Reetta Saine 19.4.2017

”Kirsti Kuronen kirjoittaa kauniisti tyttöydestä, seksuaalisuudesta, oikeudesta määrätä itse omasta kehostaan. (…) Entäpä, jos vastaisuudessa yläkoulun ja lukion äidinkielen ja kirjallisuuden pakolliset kirjaprojektit toteutettaisiin Kirsti Kurosen Pöntössä esittelemällä kirjallisuusmetodilla?”

Lastenkirjahylly-blogi, Päivi Heikkilä-Halttunen 24.4.2017

”Tuntui melkein, että pääni sisälle olisi asennettu  piilokamera.”

Lukijapalaute, tyttö 16 v, 9.5.2017

*

 

HUMINA, Sanasato 2016                                      

Humina on pieni runollinen tarina, jossa

pyöräillään, humistaan, puntaroidaan,

suudellaan ja rksttn.

 

Kansi: Tiina Poutanen

”Jotain sellaista jonka kuvaileminen tuntuu lattealta ja väärältä. Tämä pitää itse elää kokea tuntea. Upea. Hengästyttää.”

Goodreads Arja, 14.5.2017

*

PAHA PUUSKA, Karisto 2015

IBBY Honour List 2016

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto

In English

Lauri meni junan alle, tajuatko sä,/ se meni junan alle!/ joo/ tosta vaan, junan eteen, meidän Lauri

miten niin vahinko?/ ei kelpaa, pitää olla syy

Kirjassa Hilla etsii syytä veljensä itsemurhaan. Istuu metsän kivellä, selvittää, käy armotonta keskustelua junan alle menneen pikkuveljensä kanssa.

Nuoren itsemurha, onko se loppuun saakka harkittu teko. Sitä sietää miettiä.

Kansi: Tuija Kuusela

Ps. Täällä lahja lukijoille ❤

*

”Kuronen käsittelee teoksessaan Paha puuska rankkaa ja ahdistavaa aihetta taitavasti ja luo runonkaltaisessa muodossa kauniin ja ehjän tarinan.”

Tampereen kaupungin kirjallisuuspalkinto, palkitsemistoimikunnan perustelu

”En osannut kuvitellakaan, miten hyvin tarinan kertominen onnistuu runomuodossa. Nykyrunon menetelmiä hyödyntävä teksti iskee suoraan sieluun. Liikutuin, ja lopussa itkin. Kuronen todellakin osaa koskettaa lukijan sydäntä olematta tippaakaan sentimentaalinen tai makea.”

Kirsi Hietanen, Kirsin kirjanurkka -blogi 20.2.2015

Kurosen kirja on surullinen ja voimakkaita tunteita herättävä. Samalla se kertoo siitä, miten herkkiä ja sulkeutuneita nuoret voivat olla. Heidän ajatuksiaan ja tekojaan ei voi ennalta aavistaa.

Marja Welin, Keskisuomalainen 3.3.2015

”Teksti soljuu kauniisti ja kuvaa hyvin Hillan ajatuksia, surua ja läheisten kaikennielevää kaipausta sekä niitä kysymyksiä, joita itsemurha aiheuttaa. (…) Paha puuska on myös mainio teos äidinkielen opetukseen.”

Luetaanko tämä? -blogi 7.3.2015

”Sanat eivät riitä kuvaamaan tämän kirjan herättämiä tuntemuksia. Lukekaa itse.”

Villasukka kirjahyllyssä -blogi 15.3.2015

”Niukka ja huohottava tyyli sopii täydellisesti tarinan sisältöön ja tunnelmaan.”

Marjo Jääskä, Kymen Sanomat 16.3.2015

”Kirja koskettaa, liikuttaa ja jättää sanattomaksi.”

Kirsikka Vaahtera, Aamulehti 18.3.2015

”Hieno yksityiskohta on Hillan bändin Laurille tekemä biisi, jonka voi kuunnella netissä kirjan linkin kautta.”

Elina Venesmäki, Suomen Kuvalehti 27.3.2015

Paha puuska kiteyttää tehokkaasti läheisten hämmennyksen ja epätoivon tunteet itsemurhan äärellä. (…) Lyhyt ja rytmikäs, latautunut ja impulsiivinen teksti myötäelää vaihtelevia tunnetiloja syyllisyydestä pettymykseen, alakulosta uhmaan ja veljen soimaamiseen. (…) Toivottavasti pieni tärkeä kirja huomioidaan myös lastensuojelussa sekä nostetaan kirjastossa ja kirjakaupassa esille ja löydettäväksi.”

Päivi Heikkilä-Halttunen, Helsingin Sanomat 4.5.2015

”Monitasoisuudessa lepää teoksen melankolinen lumo.”

Jarkko Volanen, Nuorisotutkimuksen verkkokanava 28.8.2015

”Reading the book was like reading someone’s diary. It’s really realistically described and it’s incredible how Kuronen has gotten herself inside a teenager’s head so well.”

The wonderful world of Lilli -blogi, 13.9.2015

*